Sosiaalinen media asettaa nykyään uskomattomia paineita ja antaa toisinaan jopa absurdin kuvan siitä, millaista jooga on ja millainen sinun tulisi olla, jotta voisit sitä harrastaa. Netti on pullollaan kuvia huippukuntoisista ihmisistä kalliissa treenivaatteissa tekemässä fysiikkaa ja painovoimaa uhmaavia liikkeitä ja mainoksia 30 päivän haasteista, joiden aikana luvataan unelmien vartalo ja terveelliset elämäntavat.

Tällainen voi olla luotaantyöntävää, sillä realiteetit ruudun toisella puolella ovat usein aivan toisenlaiset. “En ole tarpeeksi notkea tai urheilullinen.” “En omista hienoja jumppavaatteita saatika kallista mattoa.” “Olen liian vanha, heikko, ylipainoinen tai mitä tahansa, joka estää minua aloittamasta harrastuksen.”

Guess what! Minä aloitin joogan kulahtaneissa verkkareissa. Joogasin halvalla jumppamatolla, josta irtoili palasia. En ollut millään lailla notkea – en saanut sormia lattiaan eteentaivutuksessa enkä edes käsiä yhteen pään yläpuolella. Elämässäni oli suuria muutoksia, stressiä ja paineita, enkä huolehtinut itsestäni yhtään. Ystävän inspiroimana raahauduin kuitenkin elämäni ensimmäiselle joogatunnille ja olin myyty samantien. Tämä oli puhtaasti opettajan ansiota, sillä hän loi turvallisen ja hyväksyvän ympäristön aloittaa uusi harrastus, ja astuttuani ensimmäisen kerran matolle paluuta ei enää ollut.