Uskokaa tai älkää, en syntynyt joogaguruna, vaikka varmaan ensimmäisiä asanoitani oli Happy Baby (hehheh).
Minäkin olen joskus aloittanut ihan nollasta ja vähän puoliväkisin. En saanut Ahaa-elämystä unessa enkä kyykistellessä selkä kipeänä ajatusta päähän, että joogahan tähän auttaisi!
Olin juuri se tyyppi, joka inhosi ryhmätunteja sekä salitreeniä. Ja juoksemista. Ja hiihtoa (ja niin pitääkin, ihan pimeä laji). Uinti oli kivaa, mutta se yksinään oli vähän tylsää puuhaa ja oman hyvinvoinnin eteen oli pakko alkaa tehdä jotain.
Lukemattomien selittelyjen ja itseni huijaamisen jälkeen raahauduin ystävän kehottamana (pakottamana) elämäni ensimmäiselle joogatunnille, joka sattui olemaan suhteellisen hikinen vinyasa flow. Ei mikään aloittelijoiden tunti, mutta sinne vaan vähän risoissa verkkareissa.
Voin kertoa että oli hivenen tuskallista, epämiellyttävää, rankkaa ja vaikeaa. Mutta ope oli aivan huikea😍 Vaikka tunti oli aloittelijalle ihan överi, minusta ei tuntunut siltä, ettenkö kuuluisi joukkoon. Ei yhtään siltä, että olisin huono tai rapakunnossa (vaikka olin, let's face it).
Täytyy sanoa, että en paljon ehtinyt kuikuilla toisten oppilaiden tekemisiä, olin niin keskittynyt kuuntelemaan ja katsomaan ohjeita. Ei tullut asentokateutta tai ajateltua, että olenpas surkea. No tottakai olin, se oli mun eka kerta! Paitsi nyt tiedän, että surkeita oppilaita ei ole olemassakaan 🙏
Koukuttava laji
Tämä uusi ja erikoinen joogatyyli sai mut kerrasta koukkuun, oikeastaan 80% opettajan ansiosta ja 20% vinyasan elävän ja luovan liikkeen vuoksi, mutta jotenkin ajauduin astanga- kurssille. Ehkä koska ajattelin (ja vuonna 2012 se olikin mainstreamia), että astangan alkeet pitää osata, ennenkuin voin kokeilla jotain muuta. Sitä varmaan jopa suositeltiin, koska astangan sarjoissa on kuitenkin kaikki 84 asanaa - kai nämä nyt pitää handlata ensin?
Niinpä kävin kursseja ja jatkoin kyseisellä tyylillä peräti 4 vuotta, ennenkuin ajauduin takaisin vinyasan pariin - taas saman ystävän kehottelemana😅
Astanga vs vinyasa
Silloin, kun takana oli useampi vuosi lähes sotilaallista, tiukkaa ja säännönmukaista treeniä, vinyasa tuntui ihan uskomattoman vapauttavalta🙏
Ja jopa hieman epäuskottavalta: siis saako joogassa muka tehdä näin? Käyttää blokeja apuna? Muokata asanoita omalle keholle sopivaksi? Ei tarvitsekaan tuskailla soturi 2:ssa 20 hengityksen ajan ja tehdä 50 chaturangaa yhden tunnin aikana?? Kuvitteellinen karttakeppi ei viuhu, jos soturi 1:ssä jalkaterä ei olekaan TASAN 45 asteen kulmassa?
WHAT IS THIS SORCERY😳
Astanga on ihan mahtava joogatyyli, älkää käsittäkö väärin. Rakastin sitä voimaa ja kurinalaisuutta, keskittymiskyvyn paranemista ja jostain syystä myös sitä toistuvuutta: tunnit oli aina samoja. Ehkä se toi siihen elämän hetkeen turvan ja pysyvyyden tunnetta - joogaan voin luottaa, se ei muutu koskaan☝️
Kuitenkin aloin huomata, että olin tuntien jälkeen tosi kipeä ja tietyt asanat oli vuosienkin jälkeen vaikeita, osa jopa tuskallisia (mutta kun ne piti tehdä just oikein!). Ja kieltämättä harjoitus alkoi tuntua tylsältä ja monotoniselta, vaikka siihen kuului ihana päälläseisontakin. Kaipasin vaihtelua ja onneksi ystävä oli jälleen jeesaamassa❤️
Päädyin siis uudelleen vinyasa-tunnille,
vieläpä saman open, joka silloin ihan ekalla kerralla sattui kohdalle! Muistin elävästi sen ensimmäisen kerran ja kas kummaa, ihan sama fiilis tuli tälläkin tunnilla. Olin jälleen tervetullut, riippumatta siitä, mitä jo osasin tai en osannut. Ketään ei kiinnostanut, olinko käynyt ensimmäisen sarjan ja missä vaiheessa oma harjoitus oli: tervetuloa Niina, juuri sellaisena kuin olet just nyt🙏
Armollinen vinyasa
Vaikka vinyasa onkin hyvin dynaaminen, fyysisesti haastava ja hien pintaan nostava harjoitus, siinä on erilaista lempeyttä, kiltteyttä ja armollisuutta. Hyvin elävää liikettä, joka saa ja jonka pitää näyttää juuri omanlaiselta - ei samalta kuin jossain jooga-asana julisteessa, missä hoikka ja lihaksikas kalsareihin pukeutunut ukko pönöttää viivoittimella vedetyn tarkoissa asennoissa.
Aika nopeasti opin, että joogablokien käyttö ei ole heikkoutta tai vain aloittelijoiden juttu. Opin, että mun oman kehon mittasuhteet vaikuttaa tosi paljon siihen, miten siirryn asanasta toiseen ja miltä ne asanat näyttää. Ja että on olemassa ulkonäköä tärkeämpi asia: miltä ne asanat ja liikesarjat tuntuu.
Lisäksi kiitos erinomaisen opettajan, vihdoinkin joku kertoi kunnolla, miten esim chaturanga tehdään ja miten sitä voi treenata progressiivisesti, edetä askel kerrallaan sen sijaan, että tuskissaan äheltää ja pusertaa asanan läpi hampaat irvessä. Nykyisin chaturanga on yksi mun lemppareista😍
Anna hyvän kiertää
Tätä joogatietoutta haluan jakaa itse eteenpäin ja olla ehkäpä jollekin toiselle se inspiroiva ope, joka auttaa löytämään joogan ilon ja monipuolisuuden. Olla se, joka oikeasti opettaa ja auttaa. Se ope, jolle saa tulla juttelemaan mistä tahansa. Se, joka näyttää, ettei haastavankaan joogan tarvitse olla otsasuoni pullottaen väkisin vääntämistä.
Mä uskon, että jos en olisi palannut vinyasan pariin, en olisi koskaan lähtenyt opiskelemaan joogaopettajaksi. Ajatus toki kypsyi vuosia, ennenkuin siitä tuli totta, mutta se yksi tunti ja juuri se oikea ope käynnisti tapahtumaketjun, jonka ansiosta vedän nyt itse tunteja, olen yrittäjä ja haluan auttaa muita. Ehkä jonkain päivänä joku mun oppilaista ottaa oman askeleensa kohti joogaopettajan matkaa!
Miten itse koet joogan aloittamisen?
Jos päädyit lukemaan tämän blogipostauksen loppuun asti, voit nyt itse miettiä: onko joogan aloittaminen sulle vaikeaa vai ihanaa? Jos vaikeaa, kysy itseltäsi miksi. Jos jännittää lähteä ryhmätunneille, voin kertoa, että Asana-aseman tunneilla otetaan ihan kaikki avosylin vastaan: tule juuri sellaisena kuin olet, tässä ja nyt. Kukaan ei arvostele (ja jos arvostelee, hänet heitetään mitä lempeimmin niska-perseotteella salista pihalle).
Jos se on molempia, sehän vain tarkoittaa, että olet jonkin uuden äärellä. Aivan kuten minä, mun ihan ensimmäisellä tunnilla: äheltävänä, hikeä valuttaen ja tuskastuen omaan jäykkyyteen, mutta samalla ajatellen: tätä lisää! Koska kyllähän sinäkin sen tiedät, että muutos lähtee jokaisesta itsestään - ei pakottamana, vaan haluna kokeilla jotain uutta. Ja älä luovuta heti, jos jokin tuntuu vaikealta. Ajattele, että vaikein on oikeastaan jo tehty, kun olet päässyt sinne matolle. Anna itsellesi aikaa ja armollisuutta, anna toisten auttaa. Anna itsellesi lupa olla noviisi, tietämätön ja aloittelija - avoin ja utelias mieli on valtava rikkaus!
Ota siis aloittamisen vaikeus ja ihanuus avosylin vastaan, aivan kuten minä otan jokaisen oppilaan, joka saliin astuu🙏
Ihanaa joogamatkaa toivottaen
Niina
Kommentit