Hyppy tuntemattomaan osa 4 - kesä ja selviytymistaistelu

Tässä blogisarjassa kerron rehellisiä fiiliksiä mikroyrittäjän arjesta, vaikeuksista, ilon hetkistä ja oivalluksista. Huom! Tämä ei ole someystävällinen, 30 sekunnissa luettava juttu. Kiitos, jos jaksat lukea loppuun asti, painaa sydän-nappulaa ja ehkä jopa kommentoida 🙏

Edellisessä kirjoituksessa suorastaan ränttäsin omaa ahdinkoa. Kerroin, miltä tuntui, kun laittaa kaikkensa peliin ja tuntee epäonnistuvansa. Miltä tuntuu, kun yhtäkkiä asiakkaat kaikkoaa kuin pieru Saharaan, vaikka alkuun studiolla oli täyteen myydyt tunnit. 

Puhuin myös siitä, miten yksinyrittäjää voi auttaa myös ihan ilmaiseksi: tykkäämällä ja jakamalla somessa postauksia, tekemällä Google arvostelun (joka auttaa ehkä eniten saamaan näkyvyyttä!) ja kertomalla kaverille. 

Tämä herätteli ihmisiä toden teolla, myös muita yrittäjiä, mikä oli ihan mahtavaa😍

Kirjoituksen julkaisun jälkeen tuli kovasti tsemppiä, tukea toisilta yrittäjiltä, reagointeja somepostauksiin, varauksia tunneille ja jopa viestejä ihmisiltä, miksi he ovat skipanneet joogan pari kuukautta! Kaikki tämä tuki ja ihmisten yhteydenotot tuntui liikuttavalta, helpottavalta.

Sitä jatkui kuitenkin vain pienen hetken, kuten yleensä mikä tahansa uusi innostus.

Alkoi kesälomat, ja ihmisten aktiivisuus katosi mitä ilmeisimmin kesän rientoihin. Vaikka muilla ihmisillä alkoi loma, mun yritys edelleen täällä räpiköi samaan tapaan, kuin keväällä.

Edelleen peräänkuulutan sitä, että sen tykkää-napin painamisesta ei koidu seurauksia eikä se maksa mitään🙏

Somen datasta näen, että julkaisuja on katsottu esimerkiksi 450 kertaa, mutta peukkuja on vain 12 - älä siis skrollaa vain ohi tai lue tekstiä reagoimatta, sillä on oikeasti TOSI ISO MERKITYS! 

Ja mullahan ei siis ole tavoitteena olla mikään somevaikuttaja tai sisällöntuottaja, vaan saada näkyvyyttä studiolle ja joogalle. Ne vaikuttajat on sitten niitä, jotka postaa sata kertaa päivässä stooreihin mitä ihq kahvia tuli juotua ja miten valmisti taas käden käänteessä vegaanisen smoothien #livingmybestlife, miten elämä on niin madafakin ihanaa kun vaan ajattelet positiivisesti🙄

Ehkä se on tullut jo selväksi, että en koskaan tuu jakamaan mun henkilökohtaisesta elämästä mitään, jos se ei liity studioon tai yrittämiseen - ei ihmisten tarvitse tietää, miten mun aamu alkoi ja monelta menen nukkumaan. Eikä mulla ole edes aikaa eikä halua olla jatkuvasti luuri kädessä, tekemässä joka ikisestä elämän käänteestä postausta.

Enivei, jos et ole vielä lukenut kyseistä tekstiä, pääset siihen tästä.

Hemmetin raskas kevät ja karmea kesäloma

Koko viime kevät oli suorastaan nuoralla tanssimista, epätietoisuutta tulevasta, epätoivoa ja ahdistusta.

Suorastaan sydämeen sattui, kun mietin miten ihmeessä selviän kesän yli ja mahtaakohan kukaan enää palata matolle syksyllä.

Olin aivan loppu, henkisesti ja fyysisesti. 

Sain pidettyä lyhyen kesäloman, joka meni aivan reisille.

Olin niin kipeä melkein koko kaksi viikkoa, että mistään ei tullut mitään. Koko kehoa vaan särki, kuin olisi ollut 40 asteen kuumeessa (enkä siis ollut missään taudissa). Muistatteko nuoruuden the pahimman krapulan, missä ensin luulee että kuolee ja sitten jo toivoo sitä? 

No sellainen fiilis. 

Ja ei siis tavallaan ihme, koska tulihan sitä rakennettua yksi joogastudio, vedin tammi-toukokuussa 325 joogatuntia ja aloin vielä tekemään siivousduunia eräässä ravintolassa🤔

Ja kaikki tämä ihan kourallisella vapaapäiviä. Tottakai keholla on hätähuuto, että nyt jumaliste rauhoitu - jos ei hyvällä, niin sitten pahalla!

Ajattelin lomalla, että en tule selviämään kesästä fyysisesti enkä taloudellisesti.

Rahat loppuu kesken ja velat vain kasvaa. Kukaan ei tule tunneille, koska onhan se jo nähty että kesällä ihmiset reissaa, on mökeillä eikä liikkuminen kiinnosta - koska pyhistä pyhin kesäloma🙏

Eihän nyt kukaan tule illalla mihinkään joogaan, kun valoa riittää myöhään, sauna, järvet ja terassi kutsuu. 

Sitten syksyllä onkin jo iso kynnys palata matolle, koska 2 kuukautta meni tekemättä mitään.

Näin se vaan on🤷🏻 Ja silti ihmiset näin tekee, vuodesta toiseen. 

Osallistujalistan tsekkaus - itkeäkö vai nauraa?

Joskus mietin, että mahtaakohan kukaan edes ymmärtää sitä, että kun ne kaikki 40 asiakasta häviää koko kesäksi, ei välttämättä ole kovin kauaa koko joogastudiota.

Kesän vaikutukset näkyy aika pitkälle yrityksen taloudessa (varsinkin aloittavan yrittäjän), eikä kukaan tule takaisin tunneille kellon lyömällä elokuun puolessa välissä.

Ehei, siinä menee se ainakin kuukausi vielä pohtiessa, kehtaakohan Anneli nyt mennä enää takaisin studiolle, kun on mennyt niin jumiin, on jäykkä ja on sitä ja tätä. Ja niin onhan ne omenatkin hillottava ja ruvettava laittamaan vene talviteloille. Aijoo, tuossahan olikin tulossa Ruotsin risteily, Pentin synttärit ja reissu Rukalle, Kyprokselle ja auton tuulilasi vaihtoon. No, marraskuussa sitten!

Ei, Anneli ei tule edes marraskuussa, trust me.

Tulee joulukiireet ja vasta uutena vuotena tehdään taas lupaus, että no nyt tammikuussa menen!

Tiedättekö, mistä mä tiedän tämän?

Koska meissä kaikissa asuu Anneli.

Hemmetti, olin itse hän 20 vuotta sitten. Kokemuksesta tiedän, mitä tapahtuu, kun asioita vaan lykkää myöhemmäksi - sitä omaa hyvinvointia. Harrastuksesta ei missään vaiheessa tule kestävä, pitkälle kantava. Siinä ei edisty ja jokainen käymättä jäänyt tunti vain kasvattaa kynnystä palata matolle. Mitä harvemmin tunneilla käy, sitä haastavampi se harjoitus joka kerta on - koska ei se liikkuvuus, voima ja kestävyys kasva unelmoimalla.

Studiolle saa ja PITÄÄ tulla, vaikka olisi kuukausiakin välissä. Sieltä ei käännytetä ketään pois tai katsota nenän vartta pitkin että jahas, Anneli suvaitsi saapua paikalle. Päinvastoin, tanssin ripaskaa ja olen todella iloinen, että Anneli välittää itsestään❤️

Yritys ja erehdys

Koitin sitten ratkaista kesän kassavajeen edes jotenkin.

• Päätin, että supistan tunteja ihan reippaasti ja fiksaan ajat niin, että lomalaiset voi tulla studiolle aamupäivällä joogaan ja siitä sitten kesän rientoihin. 

• Tein Kesäpassin, jolla pääsi tunneille tosi edullisesti kesän ajan. 

• Kivoja pop up-tunteja vähän sinne tänne houkuttelemaan myös turisteja/mökkiläisiä kokeilemaan joogaa. 

• Ähellettiin yhden päivän aikana valmiiksi putiikki studiolle, johon tuli pieni joogakirppis, myyntiin taidetta ja tulossa Asana-aseman tuotteita. 

• Tein uusia maalauksia ja kaivelin ateljeesta lisää teoksia seinille

Tiesin, että en varmasti saa edes yhtiövastikkeen vertaa rahavirtaa kassaan ja koko kesä menee kituuttamalla ja ehkä uudella lainarahalla. 

Uudistunut tila, putiikki lähes valmis!

Yllätyin, miten paljon porukkaa tunneilla sitten kuitenkin kävi alkukesästä!

Aika vähän jouduin perumaan tunteja. Jotkut tunnit oli lähes täynnä, toisilla vain muutama joogi - mutta oli kuitenkin🙏 

Kesäpasseja möin peräti 8, mikä on 8 enemmän kuin odotin! Tosin ne passit ostivat vakkarioppilaat, vaikka tarkoituksena oli houkutella tällä turisteja ja lomalaisia tulemaan joogaan. Mutta ihanaa, että ne tutut tyypit sentään ostivat, siitä oon äärimmäisen kiitollinen ja iloinen🙏

Otan varmasti tämän käyttöön myös ensi vuonna!

Toisten yrittäjien kanssa yhteistyössä tehtyjä pop up-tunteja sen sijaan joutui perumaan, mikä harmitti kovasti.

Mutta tästäkin opin paljon: mikä on kohderyhmä, ei tunteja ollenkaan iltoihin eikä varsinkaan lauantaille klo 14 jälkeen, tai viikonlopuille ollenkaan☝🏼Ja tietysti se, että ihan joka ikistä ehdotettua workshoppia tai tapahtumaa ei tarvitse väkisin yrittää tehdä, jos idean saa juhannuksena🤔 Liian vähän aikaa markkinointiin, liian vähän aikaa valmisteluun. 

Ja kyllä, aikaa ja rahaa on mennyt mainosten tekemiseen. Ei ne flyerit itsekseen ilmesty ilmoitustauluille tai tekoäly tee niitä mun puolesta. KAIKEN teen edelleen itse omin pikku kätösin, kuten monet muutkin yksinyrittäjät. Ei niitä tunteja ja tapahtumia suunnittele kukaan muu, kuin minä.

No miten oikeasti meni omasta mielestä? 

Tilitysraportteja kun katsoo, niin aika nahkeasti. Kassavirta on ollut ¼ siitä, mitä kesän ulkopuolella ja todella pienellä on koitettu pärjätä. Onneksi taide on mennyt jonkin verran kaupaksi ja tullut pari isoa tilaustyötä, joista oon erittäin onnellinen💖 

Valitettavasti kaikki kulut juoksee yhtä lailla koko ajan, vaikka asiakkaita ei ole. Mikään ei ole ilmaista: studion yhtiövastike, sähköt, ajanvarausjärjestelmä, nettisivut, netti- ja puhelinliittymät, vakuutukset, siivousvälineet ja -aineet… ja lista jatkuu. 

Täytyy elellä todella sniidusti ja tarkkaan harkita, mihin on varaa investoida - vai onko yhtään mihinkään. Uskokaa pois, jokainen euro, mikä tulee, myös menee samantien.

Edelleenkään mitään kivoja kesäjuttuja ei ole varaa tehdä, mutta olkoon niin jos se tarkoittaa sitä, että en velkaannu entisestään ja hommat pysyy pyörimässä. Välillä on oikeasti täytynyt laskea euroja, että voinko ostaa vähän laadukkaampaa vessapaperia vai kenties jauhelihaa. 

On tässä myös hyvä puoli: koska tunteja on ollut paljon vähemmän, mulla on ollut aikaa suunnitella syksyä. Treenailla uusia tunteja, miettiä syksyn tapahtumia, väsätä markkinointimatskua ja päivittää nettisivuja. En siis istu käsien päällä, vaan sitä hiljaista duunia kyllä riittää ihan jaettavaksi asti.

Siltikin kyllä tuntuu, että aika loppuu kesken.

On myös ollut ihan pakko antaa kehon levätä, jotta jaksan aivan pian alkavan arkipyörityksen. Ja huoltaa itseäni, jotta en mene rikki ainakaan yhtään enempää. Kaikenlaisia prakailuja kropassa on - milloin on olkapää muussia, milloin selkä. Jo vain, joogaope itse on vallan romuna, naurakaa vain! Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, kehossa on rakenteellisia vikoja ja ihan suoraan sanottuna työstä aiheutuneita vammoja. Teen kuitenkin näiden asioiden eteen jotain, enkä vain istu imeskelemässä kristallia josko ongelmat häviäisi. 

Kaiken kaikkiaan oon kuitenkin varsin tyytyväinen menneeseen kesään. Juu juu, siitä huolimatta että rahaa ei ole, stressaan hulluna syksyä, sattuu vähän joka paikkaan ja mun ainoa loma meni reisille, eikä seuraavaa ole näköpiirissä.

Sain opettaa joogaa. Sain tutustua uusiin ihmisiin. Sain nautiskella auringosta, helteestä, luonnosta ja perheen kanssa olemisesta. Sain tehdä taidetta, käsitöitä, välillä jopa grillata ja istua kannon nokassa syömässä mustikoita. Kaikki nää asiat auttaa jaksamaan, kannattelee. Vaikka asiat onkin välillä aivan hanurista eikä tulevaisuutta voi ennustaa, aion silti sinnikkäästi jatkaa yrittämistä. En luovuta, koska mä haluan uskoa, että Anneli palaa kyllä matolle, vaikka sitten vasta tammikuussa.

Syksyä kohti yrittäjän asenteella

Tätähän tämä yrittäminen on - kokeilua, mokailua, paineen sietämistä ja OPPIMISTA. Vaikka tämä on ajoittain tosi rankkaa, en vaihtaisi takaisin päivätöihin mistään hinnasta. Ainakaan tällä hetkellä - mistäs sitä tietää, missä on viiden vuoden päästä.

Kun alkaa v*tuttaa, teen jonkun vaikean asennon. Siitäs saat jooga.

Kyllä tuleva syksyn alku hirvittää, en aio kaunistella. Samaan aikaan on kuitenkin innostunut ja iloinen fiilis, yrittäjille tyypillinen tunteiden sekamelska ja vähän itkunaurua seassa - tällä mennään eteenpäin! Mulla on myös vähän erikoinen selviytymismekanismi: kun joku asia alkaa toden teolla kyrpimään, teen jonkun tosi haastavan asennon, missä pitää oikeasti miettiä, keskittyä ja laittaa kaikki peliin. Joku muu saattaisi syödä vaikka jätskiä tai vetäistä tequilaa naamaan, mä vääntäydyn solmuun.

Toivon, että tämä kirjoitus auttaa sinua ymmärtämään, millaista yksinyrittäjän elämä on.

Toivon, että tämä auttaa ehkäpä jotakuta toista aloittelevaa tai jo hetken aikaa yrittänyttä - ainakin henkisesti, jos ei muuta.

Toivon, että sinä siellä inspiroidut, laitat itsesi etusijalle ja palaat sun matolle.

Toivon myös, että tukisit Asana-asemaa sekä muita pieniä yrityksiä niillä pienillä teoilla, joista alussa puhuin.

SINULLA on merkitystä meille pienille puurtajille: käyttämällä paikallisia palveluja yritystoiminta pysyy hengissä ja voi kasvaa. Autat jo ihan sillä, että luet tätä blogia, tilaat uutiskirjettä ja jaat postauksia somessa.

Valtavat kiitokset, kun jaksoit lukea loppuun asti. Uusia fiiliksiä saat lukea seuraavan kerran syksyllä, kun arki ja todellisuus on iskeneet taas tajuntaan :D

Kiitos, kun olet tässä matkassa mukana, tavalla tai toisella.

-Niina