Mietitkö koskaan, miksi tunneilla ope jankkaa asanoissa eli joogan asennoissa jalkojen sijainnista, katseen suuntaamisesta tai selän suoristamisesta?
Siihen on ihan validi syy☝️
Joogaharjoituksessa sillä on todellakin väliä, miten ne raajat asetellaan ja millä tavalla joogapunnerrus tehdään.
Sillä on väliä, mihin suuntaat katseesi yhden jalan asanoissa tai käsillä tasapainoiluissa. Ei siksi, että ope haluaa olla natsi, vaan siksi, että sun harjoitus olisi turvallinen, pitkälle kantava ja sulle itselles miellyttävä.
Vaikka keho ei siihen ohjeiden mukaiseen, täydelliseen linjaukseen taipuisikaan, on hyvä ymmärtää MITÄ kyseisessä asanassa tapahtuu - jotta sitä osaa muokata itselleen sopivaksi!
Se ei ihan riitä, että ope näyttää asennon ja yrität kopioida saman muodon ymmärtämättä, mitä siinä tavoitellaan. Monesti oma mieli huijaa uskomaan, että noni, tässä se nyt on täydellisenä mutta tuntuu karsealta - nyt kuvaan tulee oman kehon kuuntelu ja ymmärtäminen.
Kyllä, on varmasti sekavaa tämä🤯 Ensin ladellaan kauhea läjä ohjeita ja sitten käsketään tehdä niin, kuten itselleen on parasta. Täytyy oppia etsimään se oma tapa tehdä, ymmärtää asanan tekniikka ja hahmottaa omaa kehoa niin, että kykenee esimerkiksi apuvälineiden kanssa muokkaamaan asanan itselleen sopivaksi. Myös hyväksyä se, että välttämättä liikkuvuus ei vielä riitä johonkin asentoon eikä vääntää väkipakolla.
Oikea kehon linjaus on yksilöllistä
Varsinkin nykypäivänä, kun joogit on kaikkea muuta, kuin langanlaihoja pikkupoikia ja miehiä, kun meidän työelämä on monotonista, staattista ja passivoivaa (ei tietenkään kaikilla aloilla, mutta aika monella) ja kun ihmisillä voi olla vaikka ja mitä meneillään omassa kehossa. Tasan yksi tapa tehdä asanat ei ole oikein ja olisikin hyvä, jos joogit antaisi itselleen luvan harjoitella monipuolisesti, vaikka liikkuvuus ja voima riittäisikin siihen “täydelliseen” kehon linjaukseen.
Apuvälineiden käyttö, eli joogablokit, vyöt, viltit ja tyynyt on työkaluja, joiden avulla sitä omaa asanaa voi muokata itselleen sopivaksi. Niiden käyttö ei tee susta huonoa joogia, päinvastoin - sehän kertoo vain ymmärryksestä omaa kehoa kohtaan🙏
Myös hyvällä joogamatolla on iso merkitys harjoitukseen: jos matto on liian paksu ja liukas, on ihan hiton hankalaa yrittää pysyä esimerkiksi alaspäin katsovassa koirassa tai tasapainoilla yhdellä jalalla. Huono matto voi pilata ihan koko harjoituksen ja joogi voi ajatella, että tämähän on sitten karsea kokemus, hyvästi jooga.
Kehon linjauksen merkitys
Mun mielestä on ainakin kolme syytä siihen, miksi on tärkeää laittaa ne jalat oikein sotureissa tai kädet lankussa:
Pyritään välttämään loukkaantumisia. Joogassahan ei oikeastaan voi tapahtua yhtäkkisiä nyrjähtämisiä tai muuta vastaavaa, mutta usein loukkaantuminen tapahtuu pidemmän ajan myötä, kun tehdään jatkuvia toistoja ja rasitetaan niveliä. Olkapäävammat on ehkä yleisin loukkaantuminen joogassa, joka pääosin johtuu pelkästään siitä, että on punnerrettu kerta toisensa jälkeen olkapäät korvissa. Tai takareisien revähtäminen ja välilevyn pullistumat, kun tehdään spagaattia väärin tai eteentaivutuksia ilman lihaskontrollia.
Kehon linjauksen huomioiminen on tehokasta harjoittelua. Se säästää niveliä, opettaa aktivoimaan oikeita lihaksia ja monissa asanoissa paino jakautuu tasaisemmin, jolloin vain yksi lihasryhmä ei tee töitä vaan koko keho osallistuu asanan tekemiseen ja siinä pysymiseen. Tällöin myös jaksaa paremmin koko tunnin ja samalla joogi oppii ymmärtämään omaa kehoaan paremmin😊
Siirtymiset asanasta toiseen tulee helpommaksi ja kevyemmäksi, kun alkaa hahmottaa oman kehon mittasuhteita ja jalkojen ja käsien sijaintia matolla. Harjoituksen myötä oppii, miten saa kaikista tehokkaimmin aseteltua jalkansa alaspäin katsovasta koirasta vaikkapa soturi 2:een. Tai soturi 3:sta suoraan chandrasanaan, askelkyykkyyn.
Unohda ego ja keskity itseesi
Joogahan ei ole mikään kilpalaji, jossa sun täytyy tehdä parempia suorituksia, kuin toinen.
Joogassa sun ei tarvitse eikä pidä näyttää kenellekään, miten täydellisen asanan oot saanut aikaiseksi. Aika usein kuitenkin just ne pitkään jooganneet eivät käytä apuvälineitä, kehotuksista huolimatta junttaavat jalat suoraksi alaspäin katsovassa koirassa, vaikka selkä olisi miten kyyryssä.
Voi olla, että kukaan ei ole heille edes opettanut, miten ne asanat kannattaisi tehdä, mutta osa on myös sitä omaa egoa: hei, näin mä oon tehnyt 10 vuotta ja näin aion tehdä jatkossakin. Kyllä mä tämän osaan tehdä kuten oppikirjassa konsanaan, älä tuu neuvomaan. Sitten tämä konkarijoogi on aina välillä olkapää kipeänä ja takareidet jumissa🤷Tekisi mieli sanoa, että I told you so.
Otetaanpa esimerkeiksi yleisimmät asanat, joissa näkee tuskastelua☝️
Kuvittelisi, että alaspäin katsova koira olisi yksi helpommista, mutta teknisesti se onkin aika haastava, koska kehossa tapahtuu niin monta asiaa yhtä aikaa.
Esimerkki 1: Alaspäin katsova koira - adho mukha svanasana
Useimmiten koirassa käy näin. Myös mun koira näytti tältä, kun aloitin, joten no shame in that.
Aikalailla kaikissa asanoissa on tarkoitus pitää pää selkärangan jatkeena, ja jostain syystä joogeilla on mahdoton halu kurkistella sinne käsien väliin tässä asennossa :D Ei siinä mitään, saa kurkata, kunhan ei jatkuvasti jäkitä päätä - varsinkin, jos asanassa ollaan useampi hengitys.
Tässä asanassa on tarkoitus pitää jalat lantion leveydeltä ja kädet suorana, hartioiden leveydeltä. Sormet ihan levällään ja sormenpäitä painetaan lattiaan - aktivoidaan käsien lihaksia, jotta ranteille ei tule niin älytöntä painoa.
Tavoitellaan suoraa selkää, jaloilla ei ole niin väliä onko ne suorat vai ei - kunhan ei väkisin survo kantapäitä lattiaan. Rintakehä kohti etureisiä ja katse jalkojen väliin - pää on selkärangan jatke, eli ei nostella päätä turhaan. Olkapäät pois korvista ja se tapahtuu työntämällä lattiaa poispäin itsestään. Keskivartalon lihakset pidetään aktiivisena.
Blokit (joita ei kuvassa nyt tosin ole) käsien alla tuo lisää tilaa ja selkä on helpompi pitää suorassa, kun lattia onkin hieman lähempänä itseään. Polvet koukussa mahdollistaa selän suoristamisen.
Kun koira on oikean mittainen, paino jakautuu tasaisesti ja siitä on helpompaa siirtyä eteenpäin muihin asanoihin. Jos sun kädet on liian kaukana eli asana on liian pitkä, ylävartalon lihaksia on vaikeampi aktivoida ja selkä pyöristyy ja esim. lankkuun siirtyminen on vaikeaa. Hartiat korvissa on takuuvarma tie olkapäiden rasittumiseen ja koko ylärekisterin jumitukseen.
Esimerkki 2: ardha Uttanasana - selän nosto puoleenväliin eteentaivutuksessa
Kuvassa näkyvällä tavalla usein jäykät ihmiset demonstroi, miten juntturassa ovat ja valittelevat, kun sormet ei osu lattiaan. No ei niiden tarvitsekaan! Ja kuka tahansa osaa kyllä suoristaa selkänsä, ellei ole todella pahaa skolioosia ja pysyvä kyhmy selässä ☝️
Tässä tapahtuu usein selän kipeytyminen tai takareisien ylivenyttäminen. Tähän asanaan tuleminen ja siinä pysyminen on kuin maastaveto - jännitetään takareisiä ja pakaralihaksia, ei yliojenneta polvia. Painetaan tiukasti jalkapohjia lattiaan aina varpaita myöten, painon tulisi jakautua tasaisesti jaloille.
Asento näyttää ylösalaisin olevalta L-kirjaimelta, selkä suorana ja ikäänkuin jännitetään keskivartalon lihaksia kohti selkärankaa. Kaikilta ne lihakset löytyy kyllä :)
Käsiä ei roikoteta velttona. Jos ne kädet ei osu lattiaan, ne voi asettaa esim. etureisille, polvien päälle tai joogablokeille. Peppua voi viedä hieman taaksepäin, jolloin asennon tekeminen on helpompaa ja näin usein hoksaa paremmin oikeiden lihasten aktivoinnin eikä kaikki paino tule päkiöiden päälle😊
Esimerkki 3: trikonasana - kolmio
Ah, tämä vasta kinkkinen asento onkin!
Näyttää helpolta, vaan ei ihan ole sitä. Usein trikonasanaan tullaan soturi 2:sta, jolloin jalkojen väli on todella leveä. Harvalla ihmisellä kehon mittasuhteet saati liikkuvuus on sitä luokkaa, että pystyy tästä suoraan taivuttamaan ylävartalon sivulle ilman, että jalat huutaa hoosiannaa.
Mistä sen sitten tietää, millä etäisyydellä ne jalat pitää olla? KOKEILEMALLA. Meillä kaikilla on uniikki keho, eikä yksi mittaustekniikka päde kaikkiin. Yksi ohje on, että laita kädet T-asentoon ja jalat haaraan, asettele nilkat linjaan ranteiden kanssa. No ei kyllä toimi töppöjalkaisilla ja pitkäselkäisillä! Asento on silloin sopiva, kun pystyt taivuttamaan ylävartalon sivulle ja alas ilman, että tuntuu siltä kuin sisäreidet ratkeaa.
Tästä käännä oikea jalkaterä kohti maton lyhyttä sivua - jalkojen pitäisi olla linjassa keskenään siten, että etummaisten jalan kantapää osuu suunnilleen takajalan holvikaaren tai kantapään kohdalle. Eli periaatteessa aivan kuten soturi 2 jalat!
Nyt taivuta ylävartaloa sivulle lantiosta niin, että oikea käsi osoittaa kohti oikeaa säärtä tai nilkkaa - se riippuu ihan sen hetkisestä liikkuvuudesta. Ajattele niin, että olisit kahden seinän välissä. Ylävartalo osoittaa sivulle ja taivutetaan vain sen verran, että rintakehä ei lähde kohti lattiaa☝️
Tosi usein tämä on varsinainen egojen kuningas-asana.
Asentoon heittäydytään miettimättä, mitä kehossa tapahtuu. Jalat liian leveällä, etummainen käsi yritetään saada keinolla millä hyvänsä lattiaan, joka aiheuttaa selän pyöristymisen ja ylävartalon kääntymisen kohti lattiaa. Asennossa on hemmetin epämukava olla ja joka paikkaa kiristää, mut hei - tämähän näyttää täydelliseltä trikonasanalta!
Asento vaatii aikamoista kehonhallintaa ja usein houkuttelee yliojentaa etummainen polvi. Tässä on kuitenkin tarkoitus aktivoida lihaksia, ei venyttää. Molemmat jalat painaa kunnolla lattiaan, etummaisessa polvessa on ihan pienen pieni koukku, sisäreisiä ikäänkuin puristetaan yhteen (vaikka eivät liiku mihinkään=isometrinen jännitys), kaikki keskivartalon lihakset aktiivisena - ne kannattelee asennossa, ei siis nojata etummaisten jalkaan.
Lisäksi vielä kädet suorana, linjassa keskenään. Selkä suorana, ei rutisteta lapoja yhteen tai pyöristetä selkää, jotta ylhäällä oleva käsi ja ylävartalo ei lähde kallistumaan eteenpäin. Etummainen käsi tulee joko reiden, polven, säären tai nilkan kohdalle, riippuen täysin joogin liikkuvuudesta. Myös bloki lattiaa kohti kulkevan käden alla jeesaa asennossa pysymisessä, jos liikkuvuus riittää niin alas menemiseen.
Kauheasti sääntöjä!
Mutta voit kokeilla itse, miten koko asento muuttuu, kun teet ohjeiden mukaan. Lihasten aktivointi on todella tärkeässä roolissa, ilman sitä juurikin ylivenytetään jalkoja, josta aiheutuu kipuja selässä ja polvissa. Varsinkin, jos kärsit hypermobiliteetistä eli yliliikkuvista nivelistä, lihaskontrolli on sitäkin tärkeämpää🙏
Harjoituksen myötä opit sen sulle optimaalisen kehon linjauksen. Kuten alussa sanoin, se on yksilöllistä. Mun asanat näyttää erilaiselta, kuin jonkun toisen. Yhtenä päivänä on lihakset tosi kireänä enkä edes yritä saada vietyä asentoa äärirajoille, toisena taas liikkuvuus on parempi ja trikonasanassa käsi hipoo nilkkaa - joskus taas ei ja jään ylävartaloni kanssa todella ylös🤷
Näiden kaikkien ohjeiden noudattaminen ja asanan muokkaaminen mulle sopivaksi on mahdollistaneet kestävän harjoittelun yli 12 vuoden ajan. Olen säästynyt siltä kuuluisalta joogapyllyltä, eli takareisien ylivenyttämisestä johtuvalta tulehdustilalta, joka vaatii viikkojen lepoa. Enemmän oma ego on saanut kolauksia, kuin keho :D
Tasan yhden kerran joogaharjoitus on koitunut mun kohtaloksi
Muutama vuosi sitten sain välilevyn pullistuman ja hermovaurion. Tämä oli oikeastaan accident waiting to happen ja pullistuma syntyi monen tekijän summana, yksinomaan joogaa ei ole syyttäminen. Viimeinen niitti oli spagaatin harjoittelu, jossa en huomioinut riittävästi kehon linjausta ja lantio oli kierossa, kun yritin liu’uttaa jalkoja lattiaan. Siis minä, joogaope, en noudattanut omia ohjeitani.
Seurauksena hirvittävä, kuukausia kestävä hermosärky ja selkäkipu, koko oikean jalan tunnottomuus ja kävelykyvyn menetys. Leikkaukseen ja kuukausien kuntoutus.
Oliko sen arvoista se spagaatti? No ei ollut. Onnistuiko se edes? No ei.
Eikä onnistu vieläkään kokonaan, mutta eipä se tosin haittaa. Ennemmin treenaan turvallisesti ja ajatuksen kanssa, kuin loukkaan itseni ja olen taas viikkoja tai kuukausia pois pelistä. Tarkoitus ei ole pelotella, vaan kertoa, mitä pahimmillaan voi tapahtua. Pullistuma oli epäilemättä tullut jo aiemmin samana päivänä, kun erotin nahistelevia koiria toisistaan. En kuitenkaan piitannut selästä kuuluneesta napsahduksesta ja juilivasta jalan kivusta, vaan päätin sitten vetää vielä joogatunnin + oman treenin päälle. Ei ollut hyvä ratkaisu ei, mutta se tapahtuma opetti kyllä ja paljon.
Keho on kestävä
Ei se kroppa rikki mene, jos kädet ja jalat on vähän sinne päin ja teet harjoitusta epäsäännöllisesti. Ei edes kymmenen “ei näin” tehtyä asanaa tai kuukausien harjoittelulla. Toki, jos on jo valmiiksi esimerkiksi selkävaivaa, vanha olkapäävamma, niin loukkaantuminen saattaa tapahtua jo siinä yhdessä taaksetaivutuksessa tai joogapunnerruksessa. Pääsääntöisesti kuitenkaan ihan terveillä ihmisillä ei ole hätää - keho on tehty liikkumaan, taipumaan ja kestämään kolauksia.
Ei myöskään kannata ajatella, että koko jooga pitää jättää välistä, jos on jokin fyysinen rajoite. Tai loukkaantumisen pelossa päätyy pelkkään yin-joogaan. Sehän on sama, jos ei koskaan uskaltaisi mennä ulos, jos vaikka sattuisi satamaan ja kastuisi. Itse, omalla fiksulla asenteella ja aivoja käyttämällä pärjää kyllä aivan mainiosti joogan parissa:)
Tekemällä oppii
On ihan mahtavaa, että nykypäivänä on YouTubet ja Instat pullollaan erilaisia joogaharjoituksia, joita voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Se huono puoli niissä on, etteivät ne neuvo sinua, ei anna vinkkejä etkä voi kysyä niiltä apua, jos joku tuntuu epämukavalta tai et tiedä miten fiksata asana itsellesi sopivaksi.
Siksipä mun mielestä aloittelijoiden pitäisi ehdottomasti mennä livenä tunneille!
Ainakin alkuun, jotta oppii perusasiat. Ehdottomasti myös kokeneille joogeille, sillä kuka nyt jaksaa loputtomasti samoja videoita katsella.
Lisäksi esimerkiksi tekniikkatunnit ja erilaiset kurssit, workshopit jeesaavat kehon linjauksen hiomisessa ja tekniikan ymmärtämisessä. Ryhmätunneilla ei ihan aina ehdi millään käymään läpi jokaista asanaa yksityiskohtaisesti eikä korjaamassa jokaista oppilasta (yksi tunti muuttuisi helposti kahdeksi) - siksi myös Asana-asemalla on tarjolla Asana-klinikka, jossa ratkotaan päänvaivaa aiheuttavien jooga-asentojen mysteereitä:) Tunnit löydät Studiotunnit- sivulta.
Täytyy myös muistaa, että joogaan liittyy niin paljon muutakin, kuin se asentojen tekeminen.
Se on täysin omaa aikaa, muualla, kuin kotona. Siellä opit hengityksen merkityksen ja pieniä tiedonjyväsiä joogafilosofian periaatteista. Siellä saat opettajan tuen, neuvoja ja vinkkejä. Koet pienen joogayhteisön lämminhenkisen fiiliksen, jossa kaikki otetaan avosylin vastaan <3
Muista siis, että kehon linjauksella on merkitys ja tarkoitus. Muista, että open sua korjatessa hän haluaa, että sun harjoitus on turvallinen ja sujuva.
Merkityksellisin terveisin
Niina
Comments